Aineisto-ohjeet

Olemme kasvattaneet yhteistyöverkostomme varsin laajaksi ja palvelemme sinua kaikissa kirjapainoalan töissä yhteistyökumppaneidemme avulla.

Noudatamme kirjapainoalan yleisiä toimitusehtoja ja teknisiä laatusuosituksia.

Alta voit avata oppaamme erilaisten materiaalien valmisteluun ja halutessasi tallentaa ne PDF-tiedostoina.

Tarjouspyyntö kirjan painamisesta

Opas painotuotteen valmisteluun ja painoon lähettämiseen

Kun aloitetaan graafinen suunnittelu, on työn kauhistuttavin ja pelottavin puoli töiden valmistelu ja lähettäminen painoon. 

Leiskasi voivat olla tip-top ja typografia taitosi ’ällistyttävät’, mutta näillä taidoilla ei ole merkitystä, jos painetut tuotteet palautuvat vähemmän täydellisenä painosta. Valitettavasti ’Kumoa’ toiminto ei ole käytettävissä siinä vaiheessa kun tuotteet saapuvat.

Mutta ei paniikkia! Käydään läpi pääkohdat asioista, jotka sinun tulisi tietää kun valmistelet töitä painoa varten. Kaadetaan joitakin tiedon esteitä graafisen suunnittelun ja painamisen väliltä ja voit luottavaisesti luoda julkaisuja, jotka näyttävät yhtä hyvältä paperilla ja näytölläsi!

Valmistele julkaisusi painoa varten

Voit aloittaa julkaisun valmistelun painoa varten jo suunnitteluprosessin alussa—kun luot uuden tiedoston koneella.

Valitse ohjelmasi viisaasti

Ensinnäkin sinun tulee pohtia mitä ohjelmaa aiot käyttää valmistellaksesi painotiedostosi. 

Vaihtoehtoaja on useampi, ja on itsestäsi kiinni mikä miellyttää eniten! Adobe InDesign, Microsoft

Publisher, CorelDRAW ja QuarkXPress, kaikissa niissä on mahdollista luoda joustavia taittosuunnitelmia ja optimoida ne painoa varten.

Sisällytä leikkausvara!

Kuinkahan monta kertaa vuodessa (tai kuukaudessa, jopa päivässä!) painaja on roikottanut päätään epätoivoisena saatuaan ’painovalmiin’ tiedoston, josta puuttuu leikkausvarat. Varmaankin monta. 

Auta painajaasi ja sisällytä leikkausvarat (ja vie ne! kun luot julkaisua tietokoneella. 

Mikä se leikkausvara sitten on? Leikkausvara on ylimääräinen alue julkaisusi reunoilla, joka ulottuu paperin reunojen yli. Leikkausvara tulisi sisällyttää aina jos jokin elementti (eli esim. kuva, värillinen tausta) ulottuu paperisi reunaan asti. (puhtaaksileikattuun reunaan). Kun julkaisusi painetaan ja puhtaaksileikataan, estää leikkuuvara leikkauksessa tapahtuvien pienten virheiden näkymisen.

 

Onko sinulla taitoksia?

Saatat olla luomassa julkaisua joka taitetaan painamisen jälkeen, kuten lehtistä tai esitettä. Huolehdi, että tiedät tarkalleen mihin taitos/taitokset tulevat (ja vedä apuviivat digitaaliseen suunnitelmaan niiden merkiksi) kun luot julkaisuasi. 

Vinkki: Jos luot kolmeen osaan taitettavaa esitettä (kaksi taitetta per sivu, jotka jakavat esitteen kolmeen osaan), huolehdi että tuplaat marginaalitilan taitoksen toiselle puolelle. Jos lisäät saman marginaalin kuin sivun reunan ympärillä, puolittaa taitos marginaalin puoleen, antaen suunnitelmalle ahtaan, epätasaisen vaikutelman kun se taitetaan.

 

Miten se sidotaan?

Jos suunnittelet monisivuista julkaisua painoon, kuten kirjaa, kirjasta tai raporttia, täytyy sinun miettiä miten sivut sidotaan yhteen. Parhaan ja sopivimman sitomistavan painotuotteellesi saat selvitettyä puhumalla painajallesi. Sivujen määrästä, paperin painosta, budjetistasi ja lopputuotteen ’ulkonäöstä’ riippuen osaa painaja ehdottaa vaihtoehtoa, joka sopii suunnitelmaasi. 

Erilaisia sitomistapoja on lukuisia, joista osa on: satulanidonta, stiftaus, liimasidonta ja lankanidonta. Jotkut painotalot voivat ohjata tuotteesi erikoistuneille sitojille, jos eivät tee sidontaa itse.

 

Aseta lukijan aukeamat, ei painajan aukeamia.

Jos luot monisivuista julkaisua, kuten kirjaa painoon lähetettäväksi, saatat tuntea houkutusta tutkia kuinka kirja oikeasti painetaan. Useassa tapauksessa huomaat jo painetuista esimerkeistä, että kirjan ensimmäisen kappaleen sivu saattaa itseasiassa olla fyysisesti kiinnitetty viimeisen kappaleen sivuun, muodostaen aukeaman.

Näin saattaakin olla, mutta se ei tarkoita että sinun tulisi asettaa julkaisusi näin, ’Painajan aukeamina’. On helpompaa sekä itsellesi, että painajalle, jos asetat julkaisut ’Lukijan aukeamina’, eli siten kuten lukija oikeasti katselee dokumenttia: sivu 1, sitten sivu 2, sivu 3, jne. 

Anna painajan tehdä työnsä—he kyllä järjestelevät painovalmiin materiaalisi parhaaksi katsomallaan tavalla. Bonuksena säästät kaikkia sekaannuksilta yrittäessäsi selittää miksi sivu  2 on vastapäätä sivua 15…

 

Sisällytä tyhjät sivut

On yleistä, että monisivuiset julkaisut sisältävät tyhjiä sivuja, joko muutaman kirjan alussa, tai raporteissa joidenkin sivujen vastapuolilla. 

Huolehdi että sisällytät nekin kun luot julkaisua. Vaikkakaan niissä ei ole mitään painettavaa, auttaa niiden sisällyttäminen painajaasi ymmärtämään julkaisun rakenteen, ja sovittamaan tyhjät sivut jotka haluat lopulliseen painotuotteeseen.

Ole fiksu värien kanssa

Toistele tätä mantraa: CMYK ei RGB

Sinun tulisi aina toimia painosuunnitelmiesi kanssa CMYK väritilassa (tai melkein aina; katso Spottivärit alempana). CMYK viittaa neljään painoväriin, joita käytetään neliväripainamisessa, Syaani, Magenta, Keltainen ja Musta. Jokainen väri julkaisussasi luodaan näiden neljän värin sekoituksilla.

Mitä teetkin, älä aseta painojulkaisun väritilaksi RGB (tai varmista, että viet lopullisen painovalmiin tiedoston CMYK:nä, jos olet työskennellyt RGB-tilassa.) RGB (joka renderöidään Punaisen, Vihreän ja Sinisen valon vuorovaikutuksesta) soveltuu vain verkkokatseluun tai digitaaliseen muotoon näytöllä katseltavaksi

Toistele tätä mantraa: CMYK ei RGB

Sinun tulisi aina toimia painosuunnitelmiesi kanssa CMYK väritilassa (tai melkein aina; katso Spottivärit alempana). CMYK viittaa neljään painoväriin, joita käytetään neliväripainamisessa, Syaani, Magenta, Keltainen ja Musta. Jokainen väri julkaisussasi luodaan näiden neljän värin sekoituksilla.

Mitä teetkin, älä aseta painojulkaisun väritilaksi RGB (tai varmista, että viet lopullisen painovalmiin tiedoston CMYK:nä, jos olet työskennellyt RGB-tilassa.) RGB (joka renderöidään Punaisen, Vihreän ja Sinisen valon vuorovaikutuksesta) soveltuu vain verkkokatseluun tai digitaaliseen muotoon näytöllä katseltavaksi.

Tiedä milloin lisätä spottivärejä.

 

Spottivärit ovat painovärejä, joko puhtaita tai sekoitettuja, jotka painetaan yhdellä ”ajolla”. 

Tämä tarkoittaa, että jos lisäät Spottivärin (esim. Pantone värin, tai metallivärin, tai neonvärin) suunnitelmaasi, täytyy offetpainajan valmistella sille erillinen painolevy. 

Spottivärien lisääminen työhön voi olla hyödyllistä—lopullinen tulos värien osalta on tarkempi, vähemmän hienoisia vaihteluita; ja se voi tulla halvemmaksikin (jos kyseessä kolme tai vähemmän väriä).

 

Tunne sävyjen ja läpinäkyvyyksien ero

Joskus epäselvä ja hämmentävä ero, joten sanotaan se selvästi: Sävy on värin prosentti johon on sekoitettu valkoista, jotta saadaan aikaan kalpeampi (ja silti läpikuultava) sävy. Vähentämällä värillisen elementin läpinäkyvyyttä sallitaan läpinäkyvän elementin alapuolella olevien elementtien näkyvän selvemmin. 

Kun valmistelet julkaisua painoon, ole tietoinen, että sävytetty väri painetaan yksivärisenä, läpikuultavana värinä, joka blokkaa pois allaolevien elementtien värit, tähän tapaan:

Osittain läpinäkyvä väri voi johtaa päällekkäisiin muotoihin, kun yhdistetään, jos asetat värin jonkin sen alla olevan päälle. Alueen väri renderöidään niiden kahden elementin päällekkäisen kohdan värien yhdistelmänä.

Maksimoi grafiikoidesi resoluutio

Jos sisällytät grafiikkaa suunnitelmaasi, tulee sinun varmistaa, että niiden laatu on riittävä painamista varten. Liian alhainen resoluutio kuvissa näkyy sumeina, pikselöityneinä tuloksina. Korkea-resoluutioiset kuvat taas näyttävät tarkoilta ja kristallinkirkkailta kun ne vie painoon.

Eri tiedostomuodot antavat eri tuloksia

Eniten murhetta painotöissä aiheuttavat valokuvat—koska ne ovat bittikarttagrafiikkaa, eivät vektoreita.

Bittikarttakuvat (esim. JPEG, TIFF, PNG) muodostetaan pienistä pikseleistä. Kun muutat bittikarttakuvan kokoa, ja tallennat sen uudelleen, osa kuvan laadusta voi kadota ja lopputuloksena on vielä pikselöityneempi kuva. Varmista, että bittikarttakuvillasi on korkea DPI (katso alla) ennenkuin sisällytät ne julkaisuusi.

Vektorigrafiikka, kuten Illustrator ja EPS tiedostomuodot, on muodostettu skaalautuvista objekteista, minkä vuoksi niiden laatu ei kärsi vaikka kokoa muutetaan. 

Niin kauan kun kuvan/kuvien laatu on korkea, ei ole syytä mikseivät sekä bittikartta-, että vektorifrafiikat toimisi yhtä hyvin suunnitelmassasi.

 

Kuvan koon ja laadun ero

Asiakkaasi tai kollegasi on saattanut lähettää sinulle JPEG kuvan taitossa käytettäväksi. Nähdäksesi tiedoston koko on aika hyvä— kolmen ja viiden Mt:n välillä. Mutta sitten avaat tiedoston ja huomaat, että kuva näyttää pikselöityneeltä ja aika huonolta. Mikä neuvoksi?

Vaikkakin tiedostokoko on yleensä hyvä laadun indikaattori, ei bittikarttakuvan laatua määritellä koon perusteella, tai edes kuvan mittojen perusteella. Laadun määrittää DPI (Dots per inch, pistettä per tuuma). DPI kuvailee resoluution, kuinka monta pistettä tuumalla muodostaa kuvan värit ja sävyt.

Tähtää aina korkeaan DPI lukemaan niiden kuvien kohdalla joita haluat käyttää painotyössä. Jos ei ole vaihtoehtoja, ja silti joudut käyttämään huonoa kuvaa, jossa on alhainen DPI, harkitse sen käyttämistä pienessä koossa.

Luettavaa typografiaa

Vaikka saisitkin tekniset asiat, kuten värit ja kuvan resoluution ratkaistua, saatat silti kohdata ongelmia tekstin koon ja vaikutuksen kanssa painetussa versiossa, vaikkeivat ne näytöllä olleet yhtä selkeästi nähtävissä.

 

Kokoasiat kuntoon!

Painoon lähetettävissä tuotteissa on yleinen ongelma, että tekstin koko vaikuttaa joko liian pieneltä tai isolta. On tärkeää että fontin koko on oikea, sillä lukukelvottomat julkaisut, olkoon kuinka nättejä tahansa, karkoittavat lukijan. 

Käytä tarkoituksenmukaista fonttikokoa joka sopii sekä julkaisun tyyppiin, että yleisölle. Kysy itseltäsi kuka lukee tuotteen. Käyttävätkö he enemmän aikaa lukemiseen vai onko todennäköisempää, että he vain vilkaisevat sitä? 

Jos luot kirjantaittoa, on luultavasti OK käyttää pienempää tekstikokoa (lue tämä tutoriaali kirjojen ladonnasta), kun taas flyereiden kohdalla tekstin kokoa pitää ehkä kasvattaa, jotta varmasti saat satunnaisen lukijan huomion.

Paras tapa varmistaa oikea fontin koko on tulostaa näyte suunnitelmasta todellisessa koossa ja pyytää ystäviä vilkaisemaan sitä. Näkökykysi saattaa olla loistava, mutta se 10 pt:n fontin koko voi olla vaikealukuinen jollekin toiselle

Mieti myös yhtälailla kirjasimesi paksuutta. Onko se liian ohut ja heikko painettuna? Pitääkö otsikon olla semilihavoitu vai lihavoitu erottuakseen? Voitko ohjata katseen johonkin tärkeään kursivoimalla tekstin? 

Tarkista marginaalit!

Ajattele marginaaleja kuin kuvan kehyksinä, jotka kehystävät suunnitelmaasi ja antavat sille tilaa.

 

Ovatko ne tarpeeksi isot?

Ajattele marginaaleja kuin kuvan kehyksinä, jotka kehystävät suunnitelmaasi ja antavat sille tilaa.

 

Ovatko ne tarpeeksi isot?

Tässä kohtaa tarvitset painovedoksen suunnitelmastasi (joko painosta tai tulosteen omasta laitteestasi) voidaksesi tehdä päätöksen.
Tulosta taittosuunnitelma ja jätä se vähäksi aikaa. Tule takaisin myöhemmin, katso uudestaan ja pohdi, voisivatko marginaalit olla isommat. Useimmissa tapauksissa marginaaleja
voi leventää ja huomaat heti radikaalin parannuksen taittosi ulkoasussa.



Suunnittele ottaen leikkausvirheet huomioon

Joskus julkaisuja ei leikata yhtä tarkasti kuin haluaisit. Sitä tapahtuu, mutta sen ei tarvitse olla katastrofi! Muista että jopa hyvin pienet leikkausvirhet voivat vaikuttaa valtavilta jos olet asettanut kapeat marginaalit suunnitelmaasi. 

Joten kuten olemme jo todenneet, huolehdi, että marginaalisi ovat mahdollisimman isot. Mikään alle 12.7 mm (InDesignin oletusmarginaalien leveys) saattaa tarkoittaa, että sinulle jää hyvin kapeat marginaalit, jos leikkaus heittää millillä tai kahdella.

Tunne paperisi

Kun alat luonnostella työtä koneella, mieti tarkkaan mille julkaisu painetaan. Paperin eri paksuudet ja pinnat voivat vaikuttaa dramaattisesti lopulliseen tulokseen. Sinulla tulee olla jonkinlainen käsitys ’ilmeestä’ jonka toivot saavuttavasi ennenkuin toimitat työn painoon.

 

Valitse sopiva paksuus

Papereita saa eri ’painoisina’, mittayksikkönä käytetään g/m2 (grammaa per neliömetri), se vaikuttaa siihen kuinka  paksulta paperi tuntuu. Paksumpi paperi on yleensä kalliimpaa.

Sinun tulisi voida varmuudella valita sopiva paperinpaksuus, joka sopii painettavalle tuotteelle (ja budjetillesi!). 

Jos olet painamassa esim. sanomalehteä, on pieni g/m2 luku, kuten 35 tai 55 g/m2 sopivampi. 

Flyerit tarvitsevat hieman paksumpaa paperia, 115 ja 130 g/m2:n tienoilla. 

Aikakausilehtien kannet voivat olla vieläkin paksumpia, noin 150 g/m2 keskivertolehdillä ja jopa yli 250 g/m2 kiiltäväpintaisilla huippujulkaisuilla. 

Korttien paksuudet, kuten käyntikorttien, voivat olla noin 300 g/m, jotta korttiin saadaan luksusmainen, jämäkkä tunne.

 

Valitse sopiva pintakäsittely

Kun olet päättänyt sopivasta paperin paksuudesta, kannattaa miettiä myös paperin pintaa. Pintakäsittelyt voi jakaa kahteen pääkategoriaan: päällystetty ja päällystämätön.

Päällystämätön paperi sopii lomakkeiden, kirjepapereiden, kirjojen, esitteiden ja flyereiden painamiseen. Tuntuma on hivenen sileämpi ja vahvempi kuin perus kopiopaperissa.

 

Päällystetty paperi on yleensä mattapintaista tai silkinkiiltoista. Sille kuvat toistuvat hieman paremmin kuin päällystämäyyömälle paperille. Päällystetty paperi on samassa grammapainossa huomattavasti pllystämätöntä ohuempaa.

 

Mieti taitteita

Käsittelimme taitoksien sisällyttämistä suunnitelmiisi aiemmin tässä artikkelissa, mutta sinun tulisi myös miettiä miten erilaiset paperin paksuudet ja päällysteet vaikuttavat taitoksiin. 

Esimerkiksi paksu, kiiltäväpintainen paperi ei taivu yhtä nätisti kuin ohuempi päällystämätön paperi. Julkaisu jossa on paljon taitoksia, kuten kartta, tulee painaa kevyemmälle paperille, jotta paperin voi taittaa moninkerroin ja että se silti säilyttää muotonsa.

Paksumpi paperi saattaa kuitenkin sopia taitettavaksi joissakin tapauksissa. Jos esimerkiksi suunnittelet onnittelukorttia jonka haluat pysyvän pystyssä pinnan päällä. Ohuempi paperi taittuisi täysin, eikä pysyisi hieman avoimena, eikä siten sopisi onnittelukorttia varten.

Vie painotiedostot oikein, ensimmäisellä kerralla

Kun olet tarkistanut työsi virheiden varalta, voit viedä suunnitelmasi painovalmiina tiedostona. Tähän on pari vaihtoehtoa; lue eteenpäin ja selviää mikä on paras vaihtoehto mihinkin projektiin.

 

Pakkaa (ja lukitse) InDesign tiedostosi

Jos olet työskennellyt ID:ssa ja painajasi pyytää lähettämään alkuperäiset työtiedostot (yleensä vain jotta voidaan uudelleen viedä julkaisu painovalmiiseen muotoon jos painaja niin vaatii), tulee sinun tehdä kaksi asiaa. 

Ensinnäkin lukitse kaikki elementit joiden et halua liikkuvan (vahingossa tai muuten) sen jälkeen kun olet lähettänyt tiedoston.

Tehdäksesi tämän, valitse elementit sivulla ja Objekti > Lukko.

Toisekseen sinun tulee paketoida InDesign tiedosto ennen lähettämistä. Tämä luo kansion joka sisältää ID tiedoston, fonttitiedostot ja linkit (esim. kuvat). Painaja näkee sitten kaiken kuten olet tarkoittanut. Paketoidaksesi julkaisusi, valitse Tiedosto > Keräily.

 

Valitse oikea painovalmis tiedostomuoto

Voit lähettää painovalmiin tiedoston. Se on viety versio suunnitelmastasi, joka teoriassa on valmis menemään suoraan painoon. 

Paino haluaa luultavasti Painolaatu PDF (Portable Document Format) version suunnitelmastasi, mutta saattavat myös hyväksyä tiedostoja muissa CMYK yhteensopivissa muodoissa, kuten korkea-resoluutioisina (minimi 300 dpi) JPEG tai TIFF tiedostoina.

 

Sisällytä leikkausvara

Väsyneiden painajien yleisin ongelma: painovalmiissa tiedostossa ei ole leikkausvaraa. Varmista että Viet painovalmiin tiedostosi leikkausvaran kanssa. Jos viet PDF muotoon, voit rastittaa Vie ikkunassa kohdan, jolla leikkausvara sisällytetään.

Voit myös halutessasi sisällyttää Merkit kuten leikkausmerkit, kohdistusmerkit ja sivun tiedot painovalmiiseen tiedostoosi. Nämä voivat olla todella hyödyllisiä painajallesi kun työtäsi valmistellaan painamista varten.

Painoprosessin loppuun saattaminen

Digitaalinen painaminen versus offset

Offset on hyvin yleinen painoprosessi ja soveltuu isoille painoksille. Painettava kuva poltetaan levylle ja siirretään (offset) levyltä kumisylinterille ennenkuin se siirretään painettavalle pinnalle. Kuvan laatu on korkea ja prosessi edullinen kun painetaan isoja määriä. Offset on suosittu ja yleensä aika turvallinen valinta.

Digitaalinen painaminen on vähemmän mekaanista, joten valmistelu painamista varten kestää vähemmän aikaa. Tuloksena painotyöt valmistuvat nopeammin ja pienien painoksien tekeminen on halvempaa. Kuvan laatu on lähes yhtä hyvä kuin offsetpainossa.

Kumpi tahansa metodi voi olla sopiva, riippuen projektisi vaatimuksista. Tutustu painotapojen valikoimaan hinnan ja laadun osalta.

 

Minimoi virheet vedoksen avulla

Kun olet toimittanut painajalle painovalmiin tiedoston(t), pyydä vedos tarkastusta varten ennenkuin etenet itse painoerän tekemiseen.Vedoksesta saattaa tulla pieni lisäkustannus, mutta tulet hämmästymään  kuinka paljon pieniä virheitä ilmaantuu selkeästi näkyville kun saat työn paperilla. 

Korjaa tiedosto tarvittaessa, ota toinen vedos, jos on aikaa ja anna painolupa vasta kun olet tyytyväinen. Myös korjauksista vedosvaiheessa saatetaan veloittaa lisäkustannus.

 

Olet nyt valmis painamaan!

Opas kirjan painamiseen

Kirjan tekniset valinnat

Kirjan tekniseen toteutukseen vaikuttavat valinnat on hyvä tiedostaa jo kirjaprojektin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaikki valinnat voidaan tehdä yhdessä painotalon kanssa eikä alkuvaiheessa ole välttämätöntä tehdä lopullisia päätöksiä. Usein kuitenkin säästetään kustannuksia, jos asiakas on jo kirjoitusvaiheessa päättänyt esimerkiksi kirjan sivukoon ym. Seuraavassa tekstissä käydään lyhyesti läpi painamisessa eteen tulevat valinnat kirjan ominaisuuksista.

 

Sivukoko

Sivukoko voi olla ns. vakiokoko, joita ovat A5 (148×210 mm), B5 (170×240 mm) tai A4 (210×297 mm), tai erikoiskoko kuten esimerkiksi 210×210 mm tms.. Myös esim. vaakakoko A4:sta tai B5:sta ovat hyvin yleisiä kokovaihtoehtoja mm. kuvakirjoissa ja historiikkikirjoissa. Kirjan sivukoko on hyvä ottaa huomioon jo kirjaa kirjoitettaessa, vaikka ei olisikaan itse tarkoitus tehdä sivutaittoa tai painovalmista aineistoa painoa varten. Kun tekstinkäsittelyohjelmassa on oikea sivukoko käytössä jo kirjoitettaessa, sivumäärän hahmotus ja painotarjouksen tekeminen helpottuu.

Värillisyys

Sivujen värillisyydestä puhuttaessa voidaan jako tehdä mustavalkoiseen (1/1-väri) ja värilliseen (4/4-väri). Useimmiten päätös värillisyydestä lienee kirjaprojektin helpoimpia. Värillisyydessä kyse on käyttö­tarkoituksesta, halutusta ulkonäöstä sekä kustannuksista. Värillisen kirjan kustannukset ovat vähintään 25-35% korkeammat kuin mustavalkoisen.

Varsin usein päädytään painamaan kirja osittain värillisenä ja osin mustavalkoisena. Tällöin tulee värisivujen sijoittelusta aina konsultoida painoa, jolloin värillisten ja mustavalkoisten painoarkkien jako voidaan toteuttaa taloudellisesti ja tuotannollisesti järkevästi. Pienipainoksissa digipainettavissa kirjoissa värisivujen sijoittelu on vapaampaa, mutta offsetpainettavissa kirjoissa kirja painetaan yleensä 8-16 sivun painoarkeissa, jolloin värisivujen sijoittelu kannattaa optimoida turhien kustannusten välttämiseksi.

Värillisyys tuo luonnollisesti kirjaan näyttävyyttä ja laadukkuutta, mutta asettaa myös painoaineistolle suurempia vaatimuksia; sivuntaitto on usein työläämpi toteuttaa sekä kuvien laatu tulee olla korkeampi kuin mustavalkoisessa julkaisussa. Kuvien laatuvaatimuksista kerrotaan erikseen.

Kirjojen kannet suosittelemme tekemään värillisinä. Värillinen kansi luo aina hyvän ensivaikutelman kirjasta. Kansien laminointi tulee harkita aina tapauskohtaisesti. Kovakantisissa kirjoissa, joiden kanteen tulee paperiyliveto ja painatus, suosittelemme kannen laminointia. Tällöin ulkokansiin laminoidaan matta tai samettinen muovinen suojakalvo, joka kohentaa ulkonäköä, mutta on tärkeä tekijä myös kannen kestävyyden kannalta. Pehmeäkantisissa kirjoissa, joiden tiedetään joutuvan kovaan kulutukseen, tai jos haetaan tiettyä laatuvaikutelmaa, on myös hyvä käyttää kannessa laminointia. Kannen laminointi toisaalta poistaa kirjan kierrätyskelpoisuuden.

 

Paperilaadut

Paperilaadut jaetaan yleensä päällystettyihin ja päällystämättömiin paperilaatuihin. Perusperiaatteena paperinvalinnassa voidaan pitää päällystämättömien paperilaatujen valintaa tekstipitoisiin teoksiin ja päällystettyjen mattapaperilaatujen valintaa tieto- ja kuvateoksiin. Päällystämättömät paperit ovat aina mattapintaisia. Päällystettyjä paperilaatuja on sekä matta- että puolikiiltäviä/silkkipintaisia.

Paperin pintapaino eli neliömassa valitaan kirjan käyttötarkoituksen, sivumäärän ja halutun vaikutelman mukaisesti. Paperin neliömassa (esim. 80 tai 100 g/m²) ei ole sama asia kuin paperin paksuus vaikkakin neliömassa antaa viitteitä myös paperin paksuudesta. Yleistäen voidaan todeta, että vastaavalla neliömassalla päällystämätön paperi on aina paksumpi ja jäykempi kuin päällystetty. Päällystämätön 80 g/m² paperi vastaa paksuudeltaan päällystettyä 115 g/m².

Yleisesti päällystämättömän paperin neliömassa on 80-120 g/m² sekä päällystetyn 115-150 g/m². Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että sivumäärän kasvaessa paperin neliömassa pienenee ja päinvastoin. Pienelläkin sivumäärällä voidaan valmistaa näyttävä kirja valitsemalla kirjaan riittävän paksu ja laadukas paperilaatu.

 

Kannet

Kirjojen kansissa on vaihtoehtoina joko pehmeät tai kovat kannet. Kansityypin valinta on täysin kirjan käyttötarkoituksesta ja käytettävissä olevasta painatusbudjetista riippuvaisia. Kovakantinen kirja on valmistuskustannuksiltaan vähintään 40-50% kalliimpi kuin pehmeäkantinen.

Koska ensivaikutelma kirjaan saadaan kannesta, kannattaa kannen suunnitteluun ja toteutukseen panostaa ja uhrata hiukan extraa. Huolellinen ja onnistunut kannen suunnittelu onnistuu herättämään kiinnostuksen kirjaan sen sisällöstä riippumatta. Vaikutus esimerkiksi kirjan myyntiin voi olla aivan ratkaiseva.

Kirjan kovien kansien perusmateriaali on tyypillisesti n. 2,5 mm paksuinen kirjankansipahvi, joka päällystetään valittavalla materiaalilla. Kovakansipäällyksenä käytetään yleisimmin painettavaa paperiylivetoa.

Pehmeäkantisen kirjan kansissa yleisin materiaali on päällystetty painokartonki, joka on vahvasti päällystetty etupuolelta ja kevyesti päällystetty taustapuolelta. Myös täysin päällystämättömiä kartonkeja käytetään pehmeäkantisten kirjojen kansimateriaalina. Kansimateriaalien neliömassa on tyypillisesti 240-300 g/m², jolloin kansikartongin paksuus vaihtelee hiukan käytettävän kartonkinimikkeen mukaisesti.

 

Sidonta

Kirjojen sidonnassa on pääsääntöisesti käytössä kaksi vaihtoehtoa: liimanidonta ja kovakansisidonta. Erikoistapauksissa, esim. erilaisissa oppaissa voidaan sidontana käyttää wire-kierresidontaa, joka toimii erinomaisesti mm. erilaissa oppaissa, käyttöohjeissa jne..

Liimanidontaa käytetään pääsääntöisesti pehmeäkantisissa kirjoissa. Nykyaikaiset kirjansidontaliimat ovat kestäviä ja luotettavia, mikä on laajentanut niiden käyttöä entisestään.

Liinalankaompelua käytetään kovakantisissa kirjoissa, ja pehmeäkantisissa, kun halutaan kirjan todella kestävän lukemista ja aikaa. Kun suunnitellaan ja tehdään laadukasta kirjaa, on luonnollinen valinta sidonnan osalta painoarkkien sidonta ompelemalla. Jälleen kirjan käyttötarkoitus ja haluttavat ominaisuudet määräävät käytettävän sidontatyypin.

Painosmäärä

Usein asiakas kysyy, että mikä on kirjapainoksen minimimäärä. Kun kirjapainon tuotantolaitteet ja ammattitaito on ajan tasalla, ei varsinaista minimiä painosmäärälle ole. Painosmäärä vaikuttaa yhtenä määräävänä tekijänä käytettävään painotekniikkaan. Tyypillisesti digipainotekniikkaa käytetään kirjoissa, joiden painosmäärä on pienempi kuin 300 kpl ja offsetpainotekniikkaa, kun painosmäärä on tätä suurempi. Diginä painettavaa kirjaa ei voi lankasitoa koviin kansiin, vaan sen sisus on ennen kansitusta liimasidottava.

Laadullisesti eri painotekniikoilla on enää hyvin vähän eroa. Usein edes asiantuntija ei pysty kertomaan, että millä painotekniikalla kukin kirja on painettu. Näin siis silloin, kun digipainolaitteisto on ajanmukainen, ja kirjaa tekemässä on ammattitaitoinen henkilöstö.

Kustannusten näkökulmasta painosmäärän pienentäminen nostaa aina kirjan yksikkökustannusta ja painosmäärän suurentaminen pienentää sitä. Tämä johtuu painoprosessin ns. aloituskustannuksista. Jokainen kirjatyö riippumatta painosmäärästä aiheuttaa tietyt vakiotoimet painotuotannossa. Näitä ovat mm. painoaineiston käsittely ja tarkistus, painolevyjen tulostus (offsetpaino), paperiarkkien leikkaus, painokoneen kuntoonlaitto sekä sitomon taittokoneiden, leikkurien, liimalinjojen tai kovakansilinjojen kuntoonlaitto. Pienipainoksisen kirjan tuotantokustannuksista valtaosa voi olla näitä kuntoonlaiton kustannuksia. Suuripainoksisen kirjan valmistuksessa kuntoonlaiton kustannusten suhteellinen osuus pienenee ja lopulta muodostuu vain pieneksi osaksi kokonaiskustannuksia.

Painosmäärää valittaessa on huomattava, että paino on lakisääteisesti velvollinen toimittamaan 6 kpl kirjoja Kansalliskirjastoon, mikä määrä vähennetään toimituksesta asiakkaalle.

 

Erikoisefektit kirjassa

Monilla pienillä erikoismateriaaleilla tai –käsittelyillä kirja saadaan erottumaan muista edukseen sekä hauskojakin lisäominaisuuksia kirjalle. Näissä ns. erikoisefekteissä on vain mielikuvitus rajana ja kerrommekin tässä vain muutamista mahdollisuuksista.

-Preeglaus: pehmeäkantisen kirjan kannessa voidaan teksti tai kuvio pakottaa koholle preeglaamalla.
-Foliokultavärin käyttö neliväripainatuksen lisäksi, jolloin voidaan kirjan kanteen, tai sisäsivuille saada aikaan näyttäviä elementtejä.

-Kovakantisen kirjan etulehdet. Normaalisti kovakantisen kirjan etulehden kirjan etu- ja takapuolella jätetään tyhjiksi. Mukava vaikutelmaa saadaan kuitenkin, jos etulehtiin painetaan vaikka kartta, kuva, kuvio tai vain värjätään paperi halutun väriseksi.

-Erikoispaperilaatujen käyttö: Jos haetaan aivan uniikkia vaikutelmaa, voidaan kirjan materiaaliksi valita joku kymmenistä erilaisista erikoispapereista, joiden valikoimassa on eri värisävyjä sekä erilaisia pintastruktuureja ja paksuuksia.

 

ISBN-tunnus

Jokaiseen julkisesti saatavilla olevaan kirjaa tulee painaa isbn-tunnus, joka on kirjakohtainen tunnus kirjastojen järjestelmiä, kirjakauppojen tietojärjestelmiä, varastointipalvelujen seurantajärjestelmiä ym. varten. ISBN-tunnuksen myöntää Kansalliskirjasto, ja sen voi hakea kirjan kustantaja tai julkaisija Kansalliskirjaston sivuilta saa tarvittaessa ohjeet tunnuksen saamiseksi.

ISBN-tunnuksesta voidaan johtaa viivakoodi painettavaksi kirjan takakanteen kirjakauppojen ym. hyödynnettäväksi. Jos haluat isbn-viivakoodin kirjaasi, ilmoita siitä painoon, jossa viivakoodi voidaan tehdä.

 

Teksti

Ns. leipätekstifontin eli varsinaisen tekstikirjasimen valinta on toki aina makukysymys, mutta tekstin luettavuutta on syytä pitää tärkeimpänä kriteerinä.

Jos toimitat materiaalin taitto-ohjelman omana taittotiedostona muista ladata julkaisussasi käytetyt fontit mukaan. Näin vältytään ongelmilta painolevy- ja vedostulostuksessa. Rtf on osoittautunut luotettavimmaksi tekstin tallennusmuodoksi, sillä se aukeaa kaikissa ohjelmissa.

Sivumarginaaleja määriteltäessä on hyvä vaikkapa ottaa kirjahyllystä muutama kirja, katsoa mikä näyttää hyvältä ja mitata marginaalit siitä. Sisämarginaalin voi mitoittaa ulkomarginaalia suuremmaksi, jolloin vältytään tekstin tai muun painatuksen jäämiseltä liian lähelle kirjan selkää. Erityisesti liimanidotuissa kirjoissa sidonta voi olla niin ”tiukka”, että kirja ei aukea aivan kokonaan.

Mahdollista selkätekstiä varten voi pyytää painolta arvion selän paksuudesta.

Tekstin on hyvä olla mahdollisimman hyvin oikoluettu virheiden varalta, koska viime hetken korjailut hidastavat aina kirjan valmistusprosessia ja aiheuttavat painossa ylimääräistä työtä ja kustannuksia.

Taitto-ohjelman ns. kappaletyylien käyttäminen helpottaa tekstin taittamista huomattavasti, joten niiden käytön opetteluun kannattaa uhrata hieman aikaa.  Kun leipätekstille ja otsikoille tehdään omat tyylimäärittelyt, on myöhemmin helppoa muuttaa koko julkaisun tekstikokoja ja –lajeja muuttamalla asetuksia tyylimäärittelyissä.

Kuvat

Värikuvat tulee olla CMYK-muodossa ja resoluutiona 1:1 koossa mieluiten vähintään 300 dpi.  Digipainatuksessa ja harmaasävykuvissa riittää 200 dpi. Yleisesti painettaessa päällystetylle paperille käytetään Euroscale coated –väriprofiilia ja päällystämättömälle paperille vastaavasti Euroscale uncoated -profiilia, joiksi kuvat on hyvä kuvankäsittelyohjelmassa muuntaa jo ennen taittoa. Kuvankäsittelyssä käytettäviä ohjelmia ovat esimerkiksi Photoshop, Photopaint sekä ilmainen Gimp.

Kuvien liiallista skaalaamista itse taitto-ohjelmassa tulisi välttää, koska tällöin kuvanlaatu kärsii. Suositeltavat maksimi skaalausprosentit on 130% suuremmaksi ja 60% pienemmäksi.  Parhaimman tuloksen saa, jos jo kuvan skannausvaiheessa tietää kuvan lopullisen koon.

Harmaasävykuvia eli mustavalkoisia sävykyvia käsitellessä on hyvä muistaa tarkistaa, että kuvat ovat oikeasti grayscale-muodossa (harmaasävy). Luotettavimpia kuvantallennusmuotoja ovat tiff (lzw-pakkaus päällä), psd sekä eps. Myös jpg on hyvä, kunhan muistaa valita tallennusvaiheessa laaduksi parhaimman mahdollisen. Jpeg-tiedostomuodon pakkaus heikentää kuvien laatua. Ns. monikertaista jpeg tallennusta tulisi välttää juuri laadun heikkenemisen välttämiseksi.

Yksibittiset viiva-/piirroskuvat (lineart)  on oltava tarkkuudeltaan vähintään 600 dpi. jolloin kirjaimet ja kaarevat pinnat toistuvat tarkasti eikä kuviin muodostu häiritsevää sahalaitaisuutta eli epätarkkuutta.

 

Tekstin ja kuvien yhdistäminen taitto-ohjelmassa

Kirjojen sivuntaittoon suosittelemme Adoben taitto-ohjelmia. Näitä ohjelmia käyttämällä on tekstin juoksuttaminen sivuille sekä kuvien lisääminen helppoa ja painoa varten voi näistä ohjelmista tallentaa kätevästi tiedoston siirrossa turvallisen pdf-tiedoston. Myös värien ja muiden erikoistehosteiden käyttö on taitto-ohjelmissa helpompaa kuin tekstinkäsittelyohjelmissa, joita myös käytetään paljon kirjojen aineiston muokkaukseen.

Kuvat on aina sijoitettava place/sijoita –komennolla, jolloin taitto-ohjelma linkittää taitossa olevan näyttökuvan alkuperäiseen korkearesoluutiokuvaan. Työpöydän kautta siirretty kuva jää usein 72 dpi-tasoiseksi ”pikselimössöiseksi” kuvaksi.

Kun lisäät esim. kuvien ympärille kehyksiä tai käytät muuten linjoja sivuilla, vältä hiuslinjojen käyttöä. Monissa ohjelmissa hiuslinja tarkoittaa yhden tulostuspisteen levyistä linjaa. Lasertulostimessa 600 dpi resoluutiolla hiuslinja on vielä hyvin näkyvissä. Painolevytulostimessa tarkkuudella 2540 dpi hiuslinjan leveys on 0,01 mm ja näkyminen painettaessa paperilla on erittäin epätodennäköistä. Määritä viivanleveydeksi kiinteä leveys; esimerkiksi 0,5 pt tai 1 pt. Emme suosittele käytettäväksi alle 0,5 pt linjoja. Jos käytät viivassa useampia värejä tai yhden värin prosenttisävyä (esim. 50% musta), niin suosittelemme viivan paksuudeksi vähintään 1 pt.

Muista painotyön leikkausvarat (bleed), jos käytät kuvia tai värikenttiä, jotka menevät sivureunaan asti. Painotyöt painetaan painokoneessa suurille painoarkeille, jotka sitten tarpeen mukaan taitellaan, leikataan, liimataan tai nidotaan. Lopullisen ns. puhtaaksi leikkauksen ja taiton onnistumiseksi tulee sivureunaan menevät väripinnat ja kuvat venyttää vähintään 3 mm sivureunan yli. Tähän kannattaa kiinnittää erityinen huomio, sillä leikkausvaran puute on RGB-kuvamuodon ja harmaasävyn ohella yleisin ”painovalmiissa” tiedostoissa ilmenevä virhe.

Myös tekstinkäsittelyohjelmalla kuten Word tai Open Office –ohjelmilla voi kirjan aineiston muokata painokuntoon. Tällöin kannattaa kuitenkin muistaa, että tekstinkäsittelyohjelmalla tehty kirja-aineisto täytyy painotalossa käydä läpi aivan erilaisella tarkkuudella kuin varsinaisella taitto-ohjelmalla tehty aineisto. Tekstinkäsittelyohjelmien ongelma on tiedoston siirto koneelta toiselle. Tekstin muotoilu ja sivutus pyrkivät muuttumaan tiedostoa avattaessa toisella koneella, vaikka käytössä olisi sama ohjelma ja kirjasimet. Nämä lisätarkistukset ja muokkaukset vievät aikaa ja nostavat luonnollisesti painokustannuksia. Hyvä tapa välttää lisäkustannukset on tehdä kirjasta pdf-tiedosto, joka pysyy muuttumattomana siirrettäessä tiedosto koneelta toiselle. Pdf-tiedoston varjopuoli on tiedoston muokkaamisen vaikeus. Suuria muutoksia tai korjauksia on pdf-tiedostoon vaikea tehdä painossa.

 

Painoaineiston toimitus painoon, tiedostomuodot

Suosittelemme valmiiksi taitetun työn toimitusmuodoksi pdf-tiedostoa, joka sisältää kaiken tulostuksessa tarvittavan, mikäli tiedosto vain on oikein tehty. Painossa tehdään vielä tarkistus, jolla varmistetaan että tiedosto on käyttökelpoinen. Käytännössä useimmat ongelmat liittyvät kuviin ja puutteellisiin leikkausvaroihin. On myös suotavaa että asiakas itse tarkistaa huolellisesti pdf-tiedoston ennen sen lähettämistä painoon.

Jos vedosvaiheessa havaitaan korjaustarpeita, on hyvä toimittaa painoon korjaustiedostona vain korjattava sivu, jolloin painon ei tarvitse aloittaa tiedoston käsittelyä aivan alusta vaan voidaan korvata jo käsiteltyyn tiedostoon pelkästään korjauksen sisältävä sivu.

Tiedosto on syytä myös nimetä loogisesti. ”Kirja.pdf” ei kerro vielä mitään, mutta ”Virtanen-Sukukirja” on jo huomattavasti käyttökelpoisempi.

Painotyöaineisto voidaan toimittaa painoon sähköisesti eri tavoin. Pienemmät tiedostot siirtyvät kätevästi sähköpostin liitetiedostoina (max. n. 20 MB). Suuremmat tiedostot siirtyvät kätevästi esimerkiksi tästä painikkeesta.

Noutolaatikko 24h

Noutolaatikko sijaitsee päätyoven vieressä.

Lukon koodin saa tarvittaessa meiltä puhelimitse 044 3569440

tai sähköpostilla viestipaino@viestipaino.fi